morsio tovereineen riemuitsi viikonloppuna riemufestivaalin lauantaitansseissa tavastialla martti servon & napanderin ja muiden loistoesiintyjien parissa. termi lauantaitanssit oli vain varsin harhaanjohtava: havaittiin näes, ettei nykypopparinuoriso lainkaan ymmärrä paritanssin hienostuneita kvaliteetteja. herra servon metaiskelmän tulisi suorastaan pakoittaa kansa pyörähtelemään tanssilattialle, mutta eivätkö nämä nuoret osaa vai eikö se vain ole khuulia?
tästä päästäänkin ikuisesti meikämorsiota kismittävään aiheeseen. aivan inhoittavia nimittäin ovat häät, joiden ohjelma rakentuu ainoastaan rituaalin- ja pakonomaisesta perinteen toistosta ilman että hääparin omat mieliteot vaikuttavat tapahtumain kulkuun. häävalssin kohdalla käy liian usein niin, että morsiuspari huojahtelee velvollisuudentuntoisesti ensimmäiset pakolliset valssit (ehkäpä häävalssikurssilla opitut) siirtyen sitten pönöttämään sivuun siksi aikaa kun varttuneempi väki pyörähtelee humpan tahtiin. lattialle tuore pari käy uudelleen vasta kun deejii luikauttaa hittilevyt soimaan.
käsittääksenihän häävalssin perimmäisenä ideana on, että morsian (jota kaikki haluavat tanssittaa) suo ensimmäiset tanssinsa ensin sulhaselle, sitten isälleen ja appiukolleen; sen jälkeen saavat kaikki tanssittaa illan kuningatarta. tähän skenaarioon kuuluu mielestäni olennaisesti se, että tanssi on iloista huvia jota kaikki halajavat harjoittaa eikä outo keski-ikäisille järjestetty ohjelmajäänne. pisteeni jokaiselle paritanssista piittaamattomalle nuorelleparille joka rohkenee korvata häävalssin omannäköisellään tanssiliikuntomuodolla.
huomautettakoon vielä, että morsion häissä tullaan tanssimaan kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin – perinteisiä paritansseja, huutokatrillia ja deejiin tahtihin. kun me tykätään siitä niin....
